sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Vappua ja luonnon ihmeitä lapsen silmin!

Mukavaa sunnuntaita lukijaystäväni!

Tää viikko on taas mennyt silmissä. Tuntuu että aika vaan menee hurjaa vauhtia eteenpäin, vaikka joinain hetkinä aika taas tuntuu jumittavan täysin. Tänään on ollut vähän sellainen päivä, että tunnit tuntuvat vaan pysyvän paikallaan..


Tuossa viikolla meillä oli aika hässäkkää juuri ennen vappua. Keskiviikkona aamulla jouduttiin Jorvin sairaalalla käymään laitattamassa kundille uudestaan nenämahaletku, kun herra vetäs sen yöllä itse pois. Ollaan käytetty nenämahaletkun "teippinä" semmosta keinoihoa, koska Kasperin iho on ollut todella pahassa kunnossa sen ruskean sairaalateipin jäljiltä. Se keinoiho/läski vaan pehmenee esim.kun on räkänen, ja se alkaa hajoilemaan. Helppohan siitä välistä on sitten työntää pienet näpit sinne letkun alle ja tomerasti vetästä se pois.

Jorviin päästiin ja siellä ei onneksi ollut ketään muuta samaan aikaan. Vastaanottava hoitaja totes heti luukulla "mitäs Kasperille?" johon naurahdin vain takaisin :D että no, tultiin vaan laitattamaan uus letku paikalleen. Tää hoitaja siihen sitten totes, että Kasperilla oli viimeksi punainen haalari. Ei vitsi mä räjähdin nauramaan. Joo, me käydään siellä suhteellisen usein olosuhteiden pakosta, mutta ei ehkä ihan NÄIN usein! :D 


Letku saatiin laitettua paikalleen "pienen huudon" saattelemana ja jäin vielä letkuttamaan maidon siihen sairaalalle. Kasper saikin kovan kipukohtauksen, ja lääkäri kävi katsomassa pojan vointia. Jäätiin joksikin aikaa seurantaan, että tiedetään ettei mitään hätää ole. Oltiin tunnin verran siinä makoilemassa ja lähdettiin kotiin. Tai siis, lähdettiin suoraan seuraavaan paikkaan, pojan hammashoitajakäynnille.

Tässä olosuhteiden pakosta nää toissiaiset, niinkuin jotkut 1v hammastarkastukset on vähän jääny.. Oon tänkin ajan perunu vaikka jo kuinka monta kertaa. Nyt onneksi päästiin menemään. Se on kuitenkin aina kun perut yhden jutun, jodut aina järjestellä sen uuden ajan, soitella ja selvitellä. On sekin vähän turhaa työtä tähän tilanteeseen. Hoitaja oli onneksi TOSI mukava! Hän ymmärsi todella hyvin sen, että hampaiden hoito pojalla (vaikka onkin aina tärkeää) niin on vähän toissijaista. Jos Kasperin vointi on huono, en pakosti lähde taistelemaan sen kanssa, että saisin tungettua sormet, tai varsinkaan hammasharjan suuhun. Hoitaja ymmärsi asian todella hyvin, ja juteltiinkin vähän yleisistä hammashoidon käytännöistä. Tää hoitaja oli ollut jossain koulussa töissä, jossa oli paljon erityislapsia, ja tiesi vähän muunlaisen kannan tähän asiaan kun "tutti pois 1v, tuttipullo pois 1v, ei pusuja, ei sylkikontaktia, ei sitä, ei tätä...." Mulle jäi kerrankin hammashoidosta yleensäkin tosi positiivinen kuva. Hoitaja lupas ottaa Kasperin 2-vuotiaana uudestaan tarkastukseen, vaikka yleensä seuraava käynti olis ollut 3v. Ollaanhan me kuitenkin sen verran spesiaaleja tapauksia ;)


Kasper huusi koko hammashoitaja-käynnin ajan. Ihan koko reissun. Nälkä ja kuivuus painoi mieltä. Aamun nenämahaletkuepisodi kipukohtauksineen oli tehnyt sen, että poitsu oli päässyt jo vähän kuivumaan. Se onneksi saatiin aika hyvin korjattua kotosalla syöttöpumpun avulla.

Vappu meni ihan ok. Ei se mikään kauhen suuremmoinen juhla meidän perheessä ollut, mutta ihan ok meni. Hoitajan kanssa tehtiin iso kasa munkkeja ja vähän herkuteltiin tyttären kanssa illalla. Typy lähti viikonlopuksi mummilareissulle ja Kasperkin oli yhden yön omaishoidonvapaalla äitini luona. Pieni hengähdys teki todella terää tässä tilanteessa. Nyt taas jaksaa painaa pari viikkoa. Vappupäivänä tehtiin aamupalapicnic typyn kanssa parvekkeelle, meidän vuosittainen perinne ;) Lasissa juhlallisesti angry birds limpparia, tytön omaa lemppari-juhlajuomaa!

Viikonloppu siis oli ja meni. Tänään tuntui tosi raskaalta päivä, kun tekemistä ei meinannut löytyä. Yritettiin lähteä pihalle, mutta vasta 100m ovelta tajuttiin, miten mustat pilvet ulkona tosissaan oli! Ja niin, kun käännyttiin takaisin ja leikittiin 5min pihalla, alkoikin satamaan. Päädyttiin kotiin leikkimään ja tilaamaan pizzaa. 

Kasper oli illan tosi rauhaton. Sille tais selvitä sitten syykin, ainakin osaksi, kun poika rupes saamaan epilepsiakohtauksia. Kohtauslääke sai ukon ihan sekavaksi, ja Kasper ei oikein tiennyt nukkuuko vai seisooko silmät vain hereillä. Onneksi kovan taistelun päätteeksi poika sitten nukahti unille.

Itse nautin sohvalla. Ja oikeesti tosiaan nautin. Pitkästä aikaa mä istun sohvalla ja katson telkkaria! Istun blogia kirjoittaen - tietokone sylissä - tv auki - suklaata vieressä - jännittäen moniveto - ja vakiolappujen onnistumista. Tää on sitä omaa aikaa, josta pitää yrittää nauttia. Nää on niitä hetkiä, joista tässä elämäntilanteessa kerätään voimia <3

ps. Me ehdittiin käydä tänään pikaisesti ulkona lasten kanssa. Yritettiin ottaa teemaksi luonnon ihmeet. Me niin usein vaan menemme ja suoritamme, että unohdamme oikeasti miettiä miten paljon pieniä ihmeitä tää maailma on pullollaan. Kukat on kauniita, mutta kuinka moni oikeasti on katsonut miten upeita luomuksia jopa leskenlehdet ovat? Kivet ovat älyttömän kauniita! Miten upeita väriyhdistelmiä, uskomattoman kauniita. Ja luonto. Mitä kaikkea luonto tuo meille eteen, mitä me emme nää. Lapset näkevät. 



Jos muistaisimme edes yhden päivän vuodesta katsoa eteemme niinkuin lapset tekevät, näkisimme maailman täysin uusin silmin. Kokeilkaa ja ihastukaa <3


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti