keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Suorittaja-viikot ja lääkäreitä

Heipsan! Pitkästä aikaa!

Mun on monena päivänä (iltana, tai siis yönä) tehnyt mieli kirjoittaa ja kertoa mitä kaikkea meidän elämässä on tapahtunut.. Tai itsellenihän mä pääasiassa kirjoitan. Illat on kuitenkin useista eri syistä venyneet muutenkin niin pitkiksi, että oon luovuttanut blogin suhteen, ja todennut, että tärkeät asiat ensin ja kirjoittaminen sitten heti kun sille on vähän enemmän aikaa. En mä nyt tiedä onko aikaa nytkään, mutta nyt tuli semmonen fiilis että kun kaikki viralliset asiat on hoidettu, niin nyt voin hyvillä mielin kirjoitella.



Puoltoista viikkoa sitten järkättiin mun äitille viiskymppiset. Niitä oli suunniteltu useita kuukausia. Osaksi sen takia, että vieraslista oli vähän haastava, kutsuttuja oli eri puolilta Suomea, osa myös ulkomailta. Loppujenlopuksi suurin osa pk-seudun ulkopuolisista vieraista ei paikalle päässyt, mutta yritys oli ainakin kova. Aamusta äitin jalat saapui hoitamaan ystäväni. Ojensimme ensimmäisen skumppalasin, jotta tunnelma vähän rentoutuisi. Jalkojenhoidon jälkeen lähdimme lähiperheen kanssa Flamingon Prison Islandiin vankilaseikkailuun. Voin todeta, että suosittelen kaikille! Aivan huikeaa ja tunti hujahti hetkessä! Tarkoitus oli siis käydä erilaisissa selleissä joissa piti suorittaa erilaisia tehtäviä. Toisissa vaadittiin enemmän fysiikkaa tai matikkaa - toisissa nokkelutta ja älykkyyttä. Sellejä oli kaikentasoisia, ja jos porukalla menee niin varmaan perheen hieman pienemmällekin väelle löytyy tekemistä. Ihan tytön ikäistä en vielä veisi sinne ihan sen jännityksenkään takia, mutta muutaman vuoden päästä voisi jo olla aika kiinnostunut!

Seuraavana "aamuna" heräsin vähän ennen kahta. Iltapäivällä. Univelka 1/23854h kuitattu. Illasta hain poitsun pikkurinteestä, jossa ensimmäinen jakso oli mennyt tosi kivasti. Hoitajat touhuavat siellä tosi paljon lasten kanssa ja tosissaan opettelevat tuntemaan lapsia. Kasper oli ollut enemmän itkuinen iltaisin, mutta päivät ja varsinkin aamut olivat menneet tosi kivasti ja iloa pursuen.

Seuraava viikko (viime viikko) olikin sitten juoksemista paikasta toiseen. HUHHUH!!! Niinkun suurin osa tietää, mulla on 1.tyypin diabetes. Se on tällä hetkellä insuliinipumppuhoidon (ja oman motivaation) vuoksi tosi kivasti hallinnassa. Kuitenkin meidän muutto sotki aika kivasti hoitotasapainoa. Kun tuli touhuttua "yötä päivää" eli pakattua, siivottua, järjesteltyä, katsottua tavaroita kirpparille, roskia roskiin ym, niin verensokerit putoilivat jatkuvasti matalalle. Jokainen hypon (hypoglykemia, matala verensokeri) kokenut tietää todellakin miten inhottavaa se on. Varsinkin jos se toistuu useita kertoja päivässä. Ja ei auta että sanoo, että no "muuta lääkitystä". Tän taudin hoito on niin tähtitiedettä että kaikkea voi kokeilla, onnistumisesta ei sitten tiedä ;)

Keskiviikkona oli tarkoitus muuttaa. Tiistai-iltana iski ihan järjetön muuttopaniikki. Vaikka katselin lipastoja ym.ja totesin niiden olevan pääosin tyhjiä, en silti tiennyt onko kaikki tavarat kuitenkaan pakattu. Maanantaina saimme ystäväni kanssa muutettua jo vanhan varaston uuteen varastoon ja sieltä kaikki roskat ja pois annettavat vaatteet pois, joten yksi asia oli kuitenkin jo hoidettu. Sisältä oli myös viety varastoon noin 95% kaikista varastoon menevistä tavaroista, joten nekään ei olleet sisällä pyörimässä. Kuitenkin ahdistus siitä, miten muuttopäivä menisi, riittäisikö porukka, riittäisikö fysiikka ja oliko tavarat oikeasti fiksusti pakattu.. Ti-ke yönä nukuin aivan surkeasti.

Ke-aamuna lähdin viemään Kasperia lyhyelle Rinnekotijaksolle. Onneksi sain aika lyhyelläkin varoitusajalla (propsit rinnekodille!) sen järjestettyä, koska Kasper sai olla hyvässä hoidossa ja me saatiin muuttaa rauhassa. Kun tulin rinnekodilta, kävin vain hakemassa kämpän avaimet ja päästiin muuttohommiin. Muuttomatkaa oli siis about 50m, rapusta toiseen, mutta tekemistä oli aika lailla. Silti koskaan, en koskaan ole ollut muutossa, jossa asiat olisi hoituneet yhtä nopeasti ja sujuvasti. Siitä ISO ISO kiitos jokaiselle muutossa auttaneelle <3 10 TUNTIA ensimmäisen tavaran siirtämisestä kului siihen, että KAIKKI tavarat oli purettu laatikoista uudella kämpällä ja ne olivat paikallaan! Uskomatonta. Kyllä oli väsynyt olo illalla. Meni pari tuntia siitä, kun ihmiset alkoivat lähteä pois, ennenkun pystyi rauhottumaan unille. Iso stressi oli juuri hoidettu. Kamat olivat paikoillaan, vaikken aamulla edes uskonut muuton mitenkään toteutuvan. Olihan siinäkin toki muutamia mutkia matkassa, mutta monessako muutossa niitä ei olisi ollut?

Illalla olo oli niin tyhjä. Asiat, joita olin monta viikkoa jo stressannut ja päättänyt niistä selvitä, oli ohi. Kahdet isot synttärit ja muutto. Lähes yksin. Hoidettu.

Alkuviikko on nyt mennyt tässä aika hujauksessa. Kasperille nousi eilen korkea kuume, useamman päivän on ollut ahdistunut, itkuinen ja lämpöinen. Eilen kuitenkin oli sitten todella kipeä ja korkeassa kuumeessa. Tänään käytiin ensin iltapäivällä terveyskeskuksessa, sieltä saatiin lähete Jorviin ja sieltä vielä edelleen lähete Lastenklinikalle. Epäilinkin, että Kasperin peg-letkun avanne on tulehtunut, ja epäilyni kävi toteen tänään. Reikä on erittänyt muutamia päiviä, punoittaa nyt aika reilusti, kuumekin nousi, ja peg-letkun kohta aristaa nyt todella paljon. Se ei ole pitkään aikaa aristanut oikeastaan ollenkaan. Lääkäristä saatiin antibioottikuuri ja käsky helpottaa kipua herkästi kipulääkkeillä, koska Kasper on kyllä nyt ollut todella kipeä tulehduksen vuoksi. Antibioottikuurin pitäisi onneksi tepsiä aika pian, ja toivottavasti olo helpottaa mahdollisimman nopeasti. Perjantaista sunnuntaihin olisi taas pikkurinne-jakso, ja saisin vähän hengähtää itsekin. Pienimuotoisia tupareita on tarkoitus järjestellä, mutta pääosin haluan vain levätä, olla rauhassa ja nauttia nyt ihanasta uudesta kodista. 

Tytönkin kanssa käytiin neuvolalääkärissä eilen ja ensi viikolla taitaa olla neuvolaterkkarin aika. Kasperillekin varattiin neuvola-aika, kai jonkinlaisia rokotuksia pitäis taas yrittää ottaa. Pituuskasvu on ollut kanssa suhteellisen hidasta, johon ilmeisesti aletaan pikkuhiljaa jotenkin puuttumaan.

mini nauttii auringosta <3
Paljon asioita, paljon huolia ja stressiä. Mutta ihana uusi koti, rakkaat pienet lapset, ihanat sukulaiset ja ystävät, jotka tsemppaavat ja auttavat meitä huiman paljon. Kiitos teille kaikille <3

1 kommentti:

  1. Löysin sattumalta blogiisi.

    Kovasti toivon teille jaksamista! Varmasti on raskaita päiviä takana ja edessäkin. Suloiset lapset sinulla kuitenkin on! Voimia!

    VastaaPoista