Sopeutumisvalmennuskurssin antia

Juuri istuskelemme taksissa tulossa sopeutumisvalmennuskurssilta takaisin. Oli ihan mukava viikko, jäi ainakin paljon pohdittavaa ja ajateltavaa kotiinviemisiksi.

Kurssille hain muutama kuukausi littem, kun pikkuhiljjaa alkoi taas tuntua siltä, että kaipaisimme ehkä ruhmäytymistä. Olimme 1v 4kk sitten näkövammaisten lasten kurssilla, mutta sieltä jäi jotenkin hassun ankea fiilis. Siellä paneuduttiin lähinnä näkövammaan ja kun meillä on niin paljon muutakin. Siksi tällä kertaa halusimme hieman moniuloitteisemmalle kurssille. Haimme monivammaisten sopeutumisvalmennuskurssille Siilinjärvelle.

Aina kun on kyse kelan kurssista, on kela asettanut aikamoiset paineet järjestäjätaholle. Joka vuosi kiristyy säädökset ja rahat, ja kurssien sisältö pitää saada tiiviimmäksi ja tiiviimmäksi. Se aiheuttaa aikalaisia aikataulupaineita. Aiheita on paljon ja asiaa sitäkin enemmän. Meillä oli periaatteessa kaksi kurssia samaan aikaan; alle kouluikäisten ja koulunsa aloittavien kurssi. Osallistujia oli sen verran vähän, että olimme yhdessä. Aika hyvin sekin sujui, vaikka jonkinveran elämäntilanteet erosikin toisistaan. Osa tekemisestä olikin sitten vähän pilkottu,  mutta suurimmaksi osaksi olimme yhdessä.

Viikon aikana kävimme paljon erilaisia raskaitakin asioita käsittelyssä. Pohdimme jaksamista, lasten tukemista, kehitystä, aistiasioita, vanhemmuutta, avun vastaanottamista, toisiamme, sosiaalietuuksia ym. Meillä oli puhumassa mm.eritysopettaja, puheterapeutti, neurologi, sosiaalityöntekijä ja psykologi. Joitain vinkkejä uusista apuvälineistä saatiin ja paljon tietoa, mutta suurin osa oli jo tiedetyn asian keraamista. Ehkä parasta oli juuri kuulla miten muilla asiat on menneet ja minkälaista muiden arki on. Erityisopettajan luenti oli itselleni hirman puuduttava ja tällä hetkellä vielä vähän turha, mutta toki siihen koulun alkuunkaan ei enää kovin montaa vuotta Kasperillakaan ole. Tärkeintä oli kuitenkin kuulla millä tavalla oppiaineet mukautetaan kehitysvammaisten opiskeluun ja muten tärkeitä taitoja oikeasti opitaan vaikka oppiaineet ei ihan samoja normiluokalla opiskelijoiden kanssa olekaan.

Suurimmaksi teemaksi nousi kuitenkin ehkä koko viikon aikana juuri vanhemmuus. Mitä on hyvä vanhemmuus? Miten olla lapselle tarpeeksi, eikä yhtään enempää? Miten tietää misä menee kotikuntoutuksen raja? Mistä tietää miten paljon tarvitsee jaksaa ja pystyä ollakkseen tarpeeksi riittävä? Kuka määrittelee mitäkin? Mikä meitä oikein määrittää?

Joidenkin tuntien päästä ollaan kotona. Puran laukut, pistän pesukineen laulamaan ja tavaroita paikalleen. Yöksi tulee vielä hoitaja ja huomenna alkaa taas kotiarki. Maanantaina alkaakin sopivasti neuron kuntoutujakso, 3 päivän pituisena, että onhan tässä muutama päivä lepoaikaa :)

Kiitos kaikille kurssilaisille <3

Kasper oli toista kertaa elämässään uimassa ja kundistahan kuoriutui oikeen vesipeto!

Hän ei millään meinannut lähteä altaasta pois tunnin jälkeenkään ja saunassakin viihtyi. Hurjan iso mies <3