Haptiisit käytössä - tie uuden oppimisesta käyttämiseen

Toukokuussa kirjoittelin sosiaalishaptisesta kommunikoinnista ja siitä kurssista, jolla pääsin tutustumaan haptiisien maailmaan. Kirjoituksen voit lukea tästä. Silloin kurssin aikana ja sen jälkeen jotenkin hyvin vahvasti tuntui vain siltä, että meille oli löydetty uusi yhteinen kieli. Testailin seuraavien viikkojen aikana oppimiani asioita käytännössä ja jotenkin hassusti tuntui siltä, että Kasper ymmärsi mitä minä tarkoitin. Tietyt kosketusviestimet jäivät elämään sellaisina ja poika tottui niihin todella nopeasti. 

Kesällä kuntoutusväliarvion jälkeen haimme vammaispalvelun kautta kommunikaatio-opetusta kotiin. Meillä oli tarkoitus hakea Riitan haptiisiopetusta ja hakemuksessa hyvin vahvasti ilmaisin jo, että Suomessa ei ole kuin yksi laillinen haptiisien opettaja. Hakemukseen myös kirjoitin hyvin selkeästi sen, miksi haimme juuri haptiisiopetusta, eikä esimerkiksi tukiviittomia tai vastaavaa. Minusta vahvasti tuntui, että haptiisit olisivat juuri meidän kommunikaatiomuoto toki normaalin puheen ohella. Kasper ei kovin pidä käsiin koskemisesta, jota mm.tukiviittomissa pääasiassa on, joten senkin vuoksi haptiisit olivat juuri meidän juttu.

Mutta taas mentiin vaikeimman kautta. Saatiin kyllä positiivinen päätös, mutta sellaiselle firmalle, jota emme halunneet. Tästä firmasta ei löytynyt laillistettua haptiisien opettajaa (jonka kaikki tiesivät jo etukäteen), ja ko.terapeutille olisimme olleet ensimmäinen perhe, jossa hän olisi voinut kokeilla oppejaan käytännössä. Muuten kuulemma oli hyvä ja fiksu terapeutti ja paljon kokemusta omaava, mutta ilmaisin selvästi, etten tule hyväksymään ko.päätöstä. Ärsytti, tuntui että tässäkin asiassa oli pakko vääntää vaikeimman kautta. Oma sossumme sitten palasi kesälomilta ja sain kerrottua asiasta ja lopulta kaikki ymmärsivät mistä on kyse. Kilpailutussääntö vain on sellainen, että vammaispalvelun pitää kysyä listan terapiafirmoilta heidän mahdollisuuttaan tarjota ko.palvelua ja jos firma sanoo sen onnistuvan, ei vammaispalvelu saa noin vain kieltäytyä ottamasta heitä palveluntuottajaksi. Homman piti siis mennä niin, että vammaispalvelu soitti kaikki firmat läpi saaden jokaisesta paikasta kielteisen vastauksen ennen kun he saivat tilata palvelun "listan ulkopuoliselta palveluntuottajalta". Siltä tuottajalta, joka oli ainoa oikeasti opettamaan ko.menetelmää.

Heinäkuussa saimme ensimmäisen myönteisen päätöksen josta siis valitin ensin sähköpostilla ja monessa puhelinkeskustelussa ja ilkeän tylyn sähköpostivastauksen jälkeen väänsin vielä parisivuisen kirjallisen valituksen. Elokuussa päätös korjattiin meidän hyväksi ja syyskuussa pääsimme aloittamaan haptiisiopetuksen kotona.

Tällä hetkellä menee hyvin! Olemme olleet Riitan kanssa sähköpostin välityksellä yhteyksissä paljon ja nähneet nyt useamman kerran. Nyt on jo koulutettu osa hoitajista ja perhettä. Olen oppinut älyttömän paljon faktaa ja toisaalta oppinut luottamaan omiin havainnointitaitoihini. Olen myös suunnattoman ylpeä uudesta "lapsestani", itsetekemästä haptiisi-kansiosta, jonka idea syntyi yhdessä yössä ja toteutus toisessa (ja oikeista lapsistani toki myös!). Kuvat on tulosteltu omalla printterillä ja ohjeistukset kirjoitettu paperille mustalla tussilla. Ohjeistukset eivät ole ns.virallisella kielellä vaan meille helpolla epävirallisella puhekielellä, siis vain ihmisläheisesti auki selitettyinä. Kansio on koristeltu ja päällystetty itse, halusin hieman jotain omaa. Kansio ei ole vieläkään täysin valmis ja sitä kehitetään eteenpäin niinkuin haptiisejakin, mutta tästä se pikkuhiljaa lähtee.

Kasper on oppinut paljon myös uusia sanoja, joten hapteeraaminen ei toki ole meidän ainut kommunikaatiomuoto. Se on kuitenkin tukena ymmärtämisessä ja puheen oppimisessa ja sellaisessa turvallisessa ja yhteisessä kommunikaatiossa. Monesti tuntuu Kasperin tajuavan paljon paremmin haptiisin, eli kosketusviestin, kuin esimerkiksi puheen/sanan samasta asiasta. Myös kieltäminen/kehuminen tuntuu menevän paljon paremmin tajuntaan kosketuksen kautta. Kyllä tämä tästä, yhteistyöllä eteenpäin.

Viikolla olimme puheterapia-arviossa, joka tehtiin maksusitoomuksella yksityisen kautta. Tilanne oli hieman haastava ja vähän sekavakin, kun uusi ihminen tapasi uuden perheen vieraassa ympäristössä; kävimme siis Kasperin kanssa siellä heidän toimitiloissaan. Haastavaksi tilanteen teki se, ettei me oltu koskaan nähty häntä ja myöskään toisinpäin, mitä nyt hän oli lukenut meistä papereista. Kasper ei myöskään missään nimessä toimi yhtä suotuisasti vieraassa ympäristössä, joka hyvin näkyi tällä käynnillä. No, terapia-arvion pitäisi valmistua muutamassa viikossa, joten jäämme odottelemaan sen tuloksia, puheterapiaa kuitenkin halusi suositella maksimimäärän mitä on vain saatavissa. Vaikka puhetta on lähtenyt tulemaan todella hienosti ja ymmärrystä myös, laahaa se silti aikalailla jäljessä. Mutta toisaalta, Kasperin omaan oppimiseenhan sitä on vain verrattava, ja siinä suhteessa kehitys on huimaa!

Tässä hieman kuvia ja ideoita vielä keskeneräisestä haptiisikansiosta.

Sairaalahaptiisien alkeita. Nämä sairaalahaptiisit ovat hieman vielä vaikeita, mutta joitain niistä olemme ottaneet tarpeen vuoksi jo käyttöön.

Pukemisesta on monia haptiiseja. Housut, sukat, pipo, body.... kaikilla on omat kosketuksensa.

Erilaisista toiminnoista on kansiossa useita, sellaisia joita meillä käytetään paljon. Herättämistä, keinumista, pianon soittamista ym :)

Kansion alkuun tehtiin "neutraalit alueet" info, jossa kansion käyttäjä näkee suoraan tämän lapsen neutraalit alueet, joille on mukavaa ja "turvallista" hapteerata. Neutraalit alueet sovitaan aina jokaisen käyttäjän kanssa erikseen.