sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Turhauttava levottomuus

Turhautuminen, ärsyyntyminen, ylenpalttinen levottomuus ja hermostuneisuus. Sellainen tunnelma on vallinnut viimeisen reilu viikon ajan. Olen yrittänyt sitä päässäni miettiä, että mistä se johtuisi, mutten ole oikein vieläkään päässyt raapaisemaan pintaa syvemmälle. Kai nyt on menossa jokin sellainen universaali aikakausi, kun tuntuu etten ole ainoa tässä turhautumisen ilmapiirissä tällä hetkellä..

Kasper on ollut reilu viikon ajan hyvin levoton, ollut ylisuperpirteä ja -innokas, tai sitten itkuinen, kitisevä, levoton, muttei oikein sellaista välivaihetta ollenkaan. Hän on kiemurrellut sylistä pois haluten lattialle, mutta lattialla sitten kiljunut ja komentanut ja turhautunut hyvin nopeasti kun ei ole saanut tehtyä tahtomaansa asiaa, josta siitäkään ei aina ole ottanut selvää. Hän on vaatinut huomiota jatkuvasti ja nukkunutkin päivällä aika huonosti lyhyitä pätkiä. Toisaalta on sitten ollut aika väsynyt jo aamusta alkaen, ja lääkemuutoksillakin on tietenkin näppinsä pelissä. Yleensä tällainen väsymys ja/tai levottomuus kielii tulevasta infektiosta tai jostain suuremmasta ongelmasta/muutoksesta, mutta koskaanhan sitä ei voi tietää ennenkuin sen itse näkee mitä tulossa on. Lapsen jatkuva huomiotarve ja levottomuus on kuitenkin raskasta ja kuluttavaa, eikä muutaman kymmenen metrin päässä oleva rakennustyömaan paalutus/rakennustyö yhtään helpota kiristynyttä ja väsynyttä mieltä.

Tällä viikolla huomaan, että olen itsekin ollut tosi hermona. Syynä voi toki olla reilu kaksi viikkoa sitten lopetettu tupakointi ja siitä aiheutuva hermostuneisuus ja/tai vihlova kova selkäkipu, joka luultavasti on syynä kovin puutuneeseen jalkaan ja tietenkin se tyhmääkin tyhmempi rakennustyömaa. Mutta olkoon mikä on, se on häirinnyt minua valtavasti. Pienikin asia, jolla on negatiivisia vivahteita, on ärsyttänyt minua valtavasti. Useampi somepäivitys on saanut minut lähes raivon valtaan, mitä ei oikein yleensä tapahdu. Olen kokenut hassusti erilaisia fiiliksiä asioista, jotka eivät normaalitilassa minua mitenkään vaivaisi. Joku fiksu sanoi joskus, että kaikki sellainen, jota kohtaan sinulla tulee tunnereaktio, siinä asiassa on jotain käsittelemätöntä. Ja niin se varmasti näidenkin asioiden kohdalla on.

Olen viikonmittaan suodattanut kaverilistaani somessa (jossa olisi kyllä edelleen paljon tekemistä) ja poistanut sellaisia henkilöitä, joilla ei ole tämänhetkisessä elämässäni mitään merkitystä. Pitäisi vain rohkeasti jatkaa sitä suodattamista, mutta nykyään se tuntuu olevan niin vaikeaa. Olen myös poistellut numeroita puhelimestani ja päättänyt suosiolla hylätä tietyt ihmiset, joiden ajattelemisesta ei koidu minulle muuta kuin ärsytystä, harmia tai mielipahaa, jotka vain syövät minun hyvää energiaa tuomatta mitään takaisinpäin. Viikolla on myös ollut muutamia sellaisia tapahtumia, joiden huomaan vaikuttaneen itseeni hyvin negatiivisella tavalla. Tämän kaiken pohtimisen jälkeen olen päättänyt antaa vain sellaisten ihmisten olla ja sekoilla ihan yksin omia sekoilujaan. Jos he joskus kiinnostuvat ryhdistäytymään, niin ovat varmasti taas yhteydessä tai jos itselleni tulee sellainen fiilis, voin itsekin kontaktoitua heihin uudestaan.

Kyllä tämä elämä näyttää nopeasti sen kuka on rinnallasi ja kuka ei, valitettavasti. 
Jyvät erotellaan akanoista ja lopulta jäljelle jää vain ne tärkeät.

Mutta onneksi niitä tärkeitäkin on olemassa <3

Viikolla oltiin useammassa palaverissa ja muutamilla lääkärikäynneillä ja asiat menivät taas muutaman metrin eteenpäin. Kasperin toimintaterapeutin arviokin saatiin tehtyä, kun muutaman viikon päästä on kuntoutusarviokeskustelu. Toimintaterapeutti ehdotti Kasperille aistiterapiaa, joka alkaisi sitten ensi vuonna. Pitää vain katsoa miten arkeen saa mahdutettua yhdelle lapselle kolme eri terapiaa kun ottaa huomioon ettei hän ole ainoa terapioitava tyyppi meidä huushollissa :) Toimintaterapeutin kanssa keskusteltiin myös apuvälineasioista ja muutamia apuvälineitä saimme nyt jo eteenpäin ja pyynnöt on tehty, ja pandatuolikin saatiin perjantaina jo huollettua kiireesti, wau. Ensi viikolla tulee sitten fysioterapeutti-arvioitsija katsomaan fysioterapia-puolen asioita ja liikkumisen apuvälineitä. Saas nähdä mihin tulokseen siinä päästään.

Tapasimme muuten taas yhtenä päivänä tutut klovnit, jotka muistivat ukon hyvin. He olivat mukana siinä hetkessä, jossa Kasper vuosi sitten yhtäkkiä sieti ääntä (nauroi ja riemuitsi), helistintä, vaikka monta kuukautta ei ollut sietänyt pienintäkään ääntä itkemättä ja huutamatta. Se oli suuri hetki se.
Viikolla oli myös kansainvälinen CP-vammapäivä, ja käväisimme ukon kanssa Helsingissä cp-liiton tapahtumassa, joka harmiksemme oli todella pieni ja surkea siihennähden mitä olisi oikeasti saanut olla. Voi kumpa tapahtuma olisi ollut suurempi, vaikka narinkkatorilla Kampissa, olisimme voineet näyttää vammaisuuden kasvot avoimesti suuremmalle yleisölle. Nyt tapahtumasta jäi vähän se fiilis, että me "piilottelimme tahallaan" ollessamme hieman syrjässä ihmismassalta, mutta todellisuudessa se kai oli ihan vuokrahinnasta kiinni minkä paikan sai vuokrata käyttöön. Jos olisimme miettineet muutenkin asiaa etukäteen, olisi tapahtuman aikana voinut järjestää vaikka cp-lasten perhetapaamisen, mutta jälkikäteen on tosiaan helppo olla viisas. Onneksi näimme kuitenkin useita tuttuja naamoja ja pääsimme juttelemaan myös uusien kasvojen kanssa :) Ihania rohkeita ihmisiä! <3


Viikonloppuna ollaan vietetty tytön kanssa laatuaikaa kaksin. Eilen käytiin ratsastamassa, saunottiin, tehtiin yhdessä pizzaa ja katsottiin leffaa ja askarreltiin. Nukuttiin kaksin sohvalla ja aamulla nukuttiin pitkään. Tänään käytiin leffassa ja kyläilemässä ystävän kanssa ja ilta siivoiltiin kotona. Ukko tulee huomenna illasta kotiin, kova ikävä jo! Aamusta ehtii käymään omalla fysioterapeutilla ja jutella fysiatrin kanssa ja hoitaa myös tytönn lääkäri- ja hoitaja-asioita. 


Hyvää alkavaa viikkoa jokaiselle <3

4 kommenttia:

  1. Luen mielelläni päivittäin kuulumisianne. Onnittelu tupakoinnin lopettamisesta. Pidä vaan tiukka linja sen suhteen. Kyllä onnistut vielä ja tunnet sen olossasi. Itse en ole koskaan edes maistanut savuketta. Työn puolesta sytyttäminen on kuulunut toimenkuvaan...

    Minusta on ollut ihanaa huomata kuinka poika kehittyy hallitsemaan kehoaan. Kuvista huomaa edistyksen.

    Ps. Kiinnostavatko poikaasi poikamaiset aiheet kuten autot, rekat tai traktorit?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa ja kiitos kommentista. Lopettaminen on pitänyt ja sujuu hienosti! Kasper edistyy kyllä todella hienosti, eikä kukaan vuosi sitten olisi uskonut mitä kundi on jo nyt! Kovasti hän pitää autoista, mutta enemmänkin auton kyydissä istumisesta/kotoota lähtemisestä. Hänellä on ne muutamat omat kivat lelut, eikä kovin paljoa vielä ymmärrä muiden perään :) Pikkuautot toki ovat kivoja kun niitä voi räpeltää ja niistä kuuluu kiva ääni kun ne heittää lattialle :)

      Poista
  2. Oi, mekin olemme nähneet toisen noista pelleista! Hyvä pelle oli ja piristi vanhempienkin mieltä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitähän se on, piristää kummasti myös vanhempaa kun joskus on jotain vähän spesiaalimpaa :)

      Poista