perjantai 11. elokuuta 2017

Uusi taistelu sairaalassa & liian vähän nukkunut äiti

Juuri hoitajien ja ystävien kanssa ehdimmekin pohtia sitä, että meillä on ollut harvinaisen rauhallinen kesä takana ja itse mietin, että yllättävän vähän on ollut sairaalareissuja oikeastaan koko tänä vuonna (siis lähinnä infektioiden vuoksi) Alkuvuodesta kotiutunut happirikastin on helpottanut infektioiden hoitoa kotona ja saturaatioita saamme myös kätevästi seurattua itse. Suonensisäinen nesteytys tai antibiootit, sekä labrat ja lääkärin arvio toki vaatii aina päivystyskäynnin silti, mutta päivystykseen ei välttämättä silti tule ihan niin herkästi nykyään lähdettyä. 

Toissapäivänä kävin päivästä asioilla ja tulin iltapäivästä kotiin päästämään hoitajan. Kasperilla oli aamulla terapia ja hän oli hyvävointinen. Päiväunilta nousi kuumeinen poika, ja mittauksen perusteella kuume olikin äkisti noussut todella korkeaksi. Seurasin ja lääkitsin kotona, mutta silti jotenkin äkisti alkanut kuume jäi vaivaamaan. Muutamia viikkoja sitten laitettu PAC (infuusioportti) toi tullessaan toki pelon verenmyrkytysriskistä, jossa yksi oire voi olla äkisti korkealle nouseva kuume. Tällaisissa tilanteissa tulee herkästi mietittyä sitä, nauretaanko meidät päivystyksessä pihalle, jos menemme sinne muutamia tunteja kuumeilleen lapsen kanssa. Normaalilapsella kun kuumetta yleensä seurataan päiviä (jos ei muuta ongelmaa tule) ennen reagoimista. Kasper alkoi kuitenkin olla aika huonokuntoinen, joten päätimme illasta lähteä päivystykseen tarkistamaan tilanne.

Päivystyksessä otettiin labrat, jotka olivatkin yllättävän rauhalliset. Arvot hieman koholla, mutta kuivumaa ei esimerkiksi suoraan labroissa ollut. Meillä ennenkin hemoglobiinin nousu on ollut jo ennusmerkki kuivumisesta, ja muutkin labrat näyttivät vahvasti siihen suuntaan, joten keskustelin vielä päivystyksen lääkärin kanssa nesteytystarpeesta, alustavasti nesteytystä ei olisi aloitettu. Lopulta olimme lääkärin kanssa samaa mieltä, että jäisimme osastolle ainakin yön oli seurantaan ja nesteytys aloitettaisiin infuusioportin kautta. Päivystyksessä kukaan ei kuitenkaan "osannut käyttää" pacia, eikä tarvittavia välineitä ollut. Olin tuohtunut ja väsynyt. Osastolle tultaessa hoitaja mainitsi, että lääkärit olivat päättäneet, ettei nesteytystä laiteta. Ärsytti, koska en päässyt itse juttelemaan tästä ratkaisusta, se oli mielestäni väärä. Tarvikkeita ei kuulemma siihen hätään olisi edes saanut (jota kyllä epäilen). Lääkärit olivat keskustelleet ja päättäneet, että nesteytyksen sijaan Kasperille laitetaan maito yöksi tippumaan. Sen kielsin heti, koska niin ei normaalistikaan tapahdu, ja jokaiseen maidon letkutukseen valmistaudutaan tietyin lääkkein ja ravintolisin.

Voi kun se vain olisi niin yksinkertaista...

Aamusta Kasperista otettiin labroja uudestaan. Lääkäri kävi juttelemassa, ja pahoitteli edellisen illan toimintaa. Talosta kuulemma kyllä löytyy tarvikkeet ja sellainen lääkäri, joka pacia osaa käyttää. Jatkossa lääkärit saavat lisää koulutusta, jos kokevat sen tarpeelliseksi. Se on todella hyvä, eihän kukaan ole seppä syntyessään. Tämän lääkärin kanssa olimme yhtä mieltä siitä, että meillä on oikeus saada asianmukaista hoitoa täällä meidän sairaalassa. Kasperia varten välineitä hankittaisi enemmän ja niitä toimitettaisiin myös päivystykseen. Kun kerta PAC on laitettu, olisi ihan turhaa olla käyttämättä sitä.

Lääkäri kyseli Kasperin vointia, ja ukko naureskeli ja höpötteli vieressä pirteänä. Sovittiin, että katsotaan labrat ja mietitään sitten, Kasper kun oli sen verran hyväkuntoinen, että vaikutti ihan kotikuntoiselta. Lääkäri tuli pian kertomaan, että halusivat kuitenkin aloittaa suonensisäiset antibiootit eilisen pissanäytelöydöksen vuoksi, joten jäisimme nesteytykseen ja antibiooteille sairaalaan. Labratuloksetkin tulivat ja niissä Kasper oli selkeästi kuiva (olinkohan koskaan sanonut, että tiesin mitä tuleman pitää....). Pac laitettiin toimintavalmiuteen. Mukana oli kaksi lääkäriä katsomassa ja opiskelemassa laittoa, pari hoitajaa ja labrahoitaja, pieneen huoneeseen änkesi siis Kasperin lisäksi 7 ihmistä (huh, vähän oli ahdasta). Samalla otettiin myös veriviljely. Kasper oli todella huonovointinen ja oksensikin rajusti. 


Yhtäkkiä kuumeettomasta, virkeästä ja juttelevasta lapsesta kuoriutui tosi kipeä poika. Kuume oli melkein 40astetta.

Pari päivää sairaalassa on ollut aika vaihderikkaita. Olen lähes asunut osastolla ja nukkunut superhuonosti, koska viimeyönä Kasper jäi yöaikaisten labrakokeiden jälkeen valvomaan ja touhusikin sitten monta tuntia. Touhuaminen alkoi viideltä uudestaan ja kohta olikin jo aamu. Kasper irrotti pacin neulan eilen ihan itse, ja neula piti tulla laittamaan uudestaan. Kuume on sahannut edes takas, välillä kuumeettomasta yli 39 asteeseen. Tulehdusarvot ovat jatkaneet nousua, pissasta löytyi selvä tulehdus joka ilmeisesti on myös munuaisessa (Kasperilla on takaisinvirtausta, jonka vuoksi se on hyvin oletettavaa + tulehdusarvot ovat senverran koholla). Tänään kävimme ultrassa, mutta siellä munuaisten osalta kaikki oli ennallaan. Kasper jaksaa onneksi olla myös virkeä, mutta kuumeen noustessa menee aika huonoksi. Vatsa on ihan sekaisin ja masukramppeja tulee, myös epileptisiä säpsyjä on nyt lääkepurun vuoksi aika paljon. 

Huomisen aamun labrat näyttävät taas suuntaa eteenpäin. Odotetaan pissasta bakteeriviljelyä, jotta nähdään mikä pöpö siellä pesii. Jos pöpö on herkkä suun kautta otettaville antibiooteille, voi iv-antibioottia miettiä purkaa lähipäivinä, mutta sen näkee toivottavasti pian. Myös muita näytteitä on otettu ja niistä odotellaan vastauksia, jotta nähdään hieman jatkotoimenpiteiden tarvetta. Toivottavasti pääsisimme pian kotiin sairastamaan, mutta mielummin akuutti vaihe sairaalassa kuin paniikissa kotihoidossa.

(Kasper muuten otti illasta pacin neulan uudestaan pois ja sai taas aikaan mukavan härdellin. No, tuleepahan ainakin henkilökunnalle harjoitusta ;))


Ja koska todistetusti moni tämänkin osaston henkilökunnasta ja sairaalan työntekijöistä lukee blogiani, niin kiitämpä täälläkin jo nyt sitä päivystyksen pac-hässäkkää lukuunottamatta tosi hyvästä, ammattimaisesta ja ystävällisestä hoidosta. Se, että hoitajat käyvät moikkaamassa Kasperia, vaikka eivät olisi hänen hoitajiaan, ja kehuvat kuinka poika on kasvanut ja oppinut, on iso juttu. Se, että meidät muistetaan ja kohdataan lämmöllä. Tällä kertaa ei (onneksi) ole ollut mitään valittamista hoidon laadussa, lääkkeiden antamisessa tai muussa (toki olen ollut itse suurimman osan paikalla, nyt vasta yön kotona nukkumassa). 

Kiitos <3

Näillä mennään taas huomiseen ja tsempataan poika parempaan kuntoon! 
Nyt nukkumaan, hyvää yötä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti