sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Hyvää kansainvälistä vammaisten päivää & terveisiä sairaalalta!

Ihanaa Kansainvälistä vammaisten päivää 3.12.2017!
Happu International Day of People with Disability!

Kasper pääsi kaksi viikkoa sitten sunnuntaina viimeksi sairaalasta, tytöllä alkoi joku keuhkopöpö heti seuraavana maanantaina ja mun työharjoittelu tiistaina. Kasper sairastui seuraavaan pöpöön sitten keskiviikkona, joten viime viikko meni kaikinpuolin hieman sairastellessa. Minä kävin päivittäin työharjoittelussa ja nautin siitä kovasti - ihanaa päästä tekemään työtä jossa voi kehittää itseään, toteuttaa omaa osaamistaan ja mielenkiintoaan ja oppia joka päivä lisää! Illalla olen tullut kotiin, jossa lapset ja koti on hyvin hoidettu. Koska päivän on ollut muualla, on energiaa riittänyt yllättävän paljon illalla lapsille - toki kodintöiden ohella. Lapset ovat olleet hieman ymmällään tästä järjestelystä mutta pikkuhiljaa tuntuu, että ovat oppineet päästämään minut lähtemään aamulla ja ottamaan myöhemmin taas vastaan.

Kasperin yskätauti vaikutti jo hieman helpottavan viimeviikolla, mutta keskiviikko-iltana nousi sitten äkisti taas korkea kuume. Kotitestissä näytti, ettei tauti olisi ainakaan pissassa (luojan kiitos..) mutta muu oli sepäselvää. Viikon jatkunut yskä ja maanantai-iltana henkeen vedetty puuro sai minut pelkäämään keuhkokuumetta, tai muuta ärtsympää pöpöä, joten heti torstai-aamulla menimme sairaalalle.

Samalla reissulla olemme edelleen.

Päivystyksessä päästiin aika nopeasti tutkimuksiin ja meitä hoidettiin kaikinpuolin tosi hyvin. Kasperilta otettiin labroja, jotka olivat yllättäen kuntoon nähden tosi hyvät. Toki niissä jotain pientä oli, mutta helpommassa tilanteessa olisivat saattaneet päästää meidät kotiin seuraamaan. Lääkäri kuitenkin jutteli kanssani ja yhdessä tulimme siihen tulokseen, että olisi parempi seurata pojan vointia osastolla. Tulehdusarvot olivat aika matalat, mutta niiden suuntaa ei vielä voinut tietää. Kasper siirtyi iltapäivästä osastolla, koska siellä oli niin täyttä niin jouduimme hieman odottelemaan. 

Aluksi kuume sahasi ja poika sai kuumelääkkeitä vointia parantamaan. Valoa alkoi näkyä tunnelin päässä, vaikka tulehdusarvot hieman nousivatkin, mutta olo ei onneksi pahentunut samaa tahtia. Epäilin ja lääkäri oli samaa mieltä - virustauti. Varmaan vaan iski sen verran kovasti miniin, kun muutenkin vastustuskyky matala eikä ollut edellisen taudin jäljiltä ehtinyt ollenkaan edes levätä.

Lauantaina menin aamupäivästä osastolle, aamulla käytiin pikaisesti tytön kanssa tallilla haukkaamassa hieman happea ja siitä vein hänet mummolaan. Osastolla odotti nukkuva poika, joka herätessään huusi tuskaista kipuhuutoa. En ymmärtänyt mistä kipu tuli, edellisenä päivänä hän oli kuitenkin ollut voipunut, muttei mitenkään näin kipeä. Syyksi paljastui aika pian suu. Huulet olivat turvonneet ja paremman tarkastelun jälkeen huomasin, että huulet olivat täynnä rakkuloita ja ikenet olivat turvonneet, punoittavat ja rakkuloita oli ehkä suussakin.

Ihan kauheeta. Itku pääsi itseltäkin, kun kuunteli toisen kipuhuutoitkua.

Epäreilua, niin epäreilua. Miksi sitä poikaa, joka oli jo viikkoja putkeen sairastanut, piti taas sattua. Voi kun olisi voinut ottaa edes pienen osan tuosta pienen miehen tuskasta.


Niin niin epäreilua.

Sen jälkeen vointi ei ole ollut hyvä. Rakkuloita on paljon. Epäilevät herpestä / märkärupea ja myös stevens-johnsonin oireyhtymäkin on mainittu (vaikea lääkeainereaktio). Koko tilanne on hieman epäselvä, että mikä aiheuttaa minkäkin. Kasper saa nyt onneksi vahvempia kipulääkkeitä ja onkin tänään jaksanut kokonaisuudessaan olla hereillä vain reilun tunnin. Hyvä että nukkuu ja kerää voimia, mutta on tosi avutonta istua vieressä ja toivoa, että heräisi, mutta heräisi kivuttomana. Katetroinnit ja vastaavat on tehty kundin nukkuessa, eikä hän herättyään ole oikeastaan kovin avannut silmiään - pyytänyt vain päästä syliin. Näytteitä on otettu ja vointia seuraillaan tiiviisti. Kotiinpääsystä ei edes puhuta ennen kun vointi näyttää vähänkään paranemisen merkkejä. Toivottavasti paranemista tapahtuu pian. Kuitenkaan meillä ei ole kiirettä, tärkein on hoitaa poika kuntoon.

Yhä uudestaan ja uudestaan.

Nyt mennään päivä kerrallaan. Kasperilla on tiistaina synttärit, olisin mieluusti ollut muualla kun sairaalassa. Työharjoittelu jatkuu omalla painollaan lyhennetyillä päivillä, jotta pystyn olla pojan luona sairaalassa, mutta jotta harjoittelu ei ihan täysin keskeydy. Osastolla on ollut aivan ihana henkilökunta tällä kertaa ja meistä on pidetty superhyvää huolta! Osasto on ihan täysi ja kiire on varmasti kova, mutta tällä kertaa se ei ole näkynyt meille. Ihana fiilis kerrankin voida sanoa tästä osastojaksosta jotain oikeasti todella positiivista! Ja kyllä, olen sanonut sen myös hoitajille ääneen, ihan sen takia, että sen ansaitsevat! <3


Rakas joulupukki. 
Toivoisin ainoaksi joululahjaksi koko perheelle puhtaamman kodin ja edes pienen ripauksen terveyttä ja kivuttomuutta.

2 kommenttia:

  1. Hyvä, että olette saaneet upeaa hoitoa!! Voi, pikaista toipumista Kasperille! Toivottavasti vointi jo parempi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, meitä kohdeltiin tosi hyvin alusta loppuun! Kiitos <3 Vointi alkaa olla jo parempi :)

      Poista