Ensi viikolla alkaa taas tämän äidin seuraava työharjoittelu, vaikka aiemmin vannotin, etten sinne vielä tammikuussa lähde. Joulukuu oli aika kaaosta kaikinpuolin homeasioiden, muuton ja toisen työharkan keskellä, mutta yllättäen olenkin edennyt tammikuussa teoriaopinnoissani niin nopeasti, että lopulta tekeminen "olisi loppunut". Tälle voisi ehkä nauraa..
Joka tapauksessa seuraava työharkka kutsuu jo ensi viikon maanantaina enkä voisi olla enempää innoissani! Harkka on kaksivuorotyötä ja myös viikonloppuvuoroja, joten arki tulee taas muutamaksi kuukaudeksi muuttumaan ihan kiitettävästi. Luojalle kiitos harkassa on myös iltavuoroja, jotta esimerkiksi palaverit, lääkärikäynnit ja terapiat onnistuvat aamusta, sellaiset joihin minua tarvitaan paikalla. 8-16 työ olisi kaikista vaikein järjestää juuri sen vuoksi, että virka-aikaan vapaata ei olisi, ja täten joutuisi aina tehdä tunteja jotenkin pankkiin - tässä tilanteessa kun se ei ihan hirveän helppoa ole. Joka tapauksessa ensi viikolla alkaa sitten taas uusi arki ja lapsista en tiedä, mutta minä olen siihen valmis!
Viime viikolla ei tullut oikeastaan kirjoiteltua, olimme 4 päivää kuntoutuksessa näkövammaisten liitolla Iiris-keskuksessa. Vaikka jakso oli todella antoisa, oli se myös tosi raskas. Olimme yötä kotona, ja aina aikaisin aamusta hurautimme taksilla paikanpäälle ja illasta kotiin. Yöunet jäivät hieman vähäisiksi, mutta tällä kertaa Kasper onneksi pysyi lähes terveenä. Viime jaksolla marraskuussa jouduimme jättämään jakson kesken, kun Kasper sairastui vaikeaan infektioon ja joutui sairaalaan. Tällä jaksoilla kokeilimme nyt Kasperille paljon odotettuja silmälaseja, mutta harmiksemme emme saaneet minkäänlaista reaktiota sille, että hän näkisi niillä yhtään enempää kuin ilman laseja. Kyseessä oli +4 lasit, kuulemma vahvuuden korottamisella ei olisi niin hyötyä, koska jos tuolla voimakkuudella ei tulisi reaktiota, ei tulisi vahvemmillakaan. Hieman harmitti, koska jotenkin toivoi maailman edes vähän kirkastuvan laseilla. Kasper kovin hymyili, mutta se taisi johtua enemmän siitä, kun hän ihmetteli kovasti päässä olevia laseja - eikä niinkään siitä, että olisi nähnyt mitään enempää.
Jakson toinen tarkoitus oli selvittää Kasperin näönkäyttöä ja valaistustarvetta. Tulimme yhdessä siihen tulokseen, että Kasper kyllä näkee, mutta koska näkövamma on aivoperäinen, vaikuttaa Kasperin vointi, väsymystila, sairastamistilanne, vireystila - KAIKKI - siihen, meneekö viesti perille aivoihin. Hyvinä hetkinä pitää näönvaraista toimimista harjoitella, jotta aivot voisivat ottaa vastaan kuvaa enemmän - johon sillä hetkellä voisivatkin pystyä, mutta huonossa kunnossa Kasper on lähes täysin sokea. Jotenkin helpotti tämä, ettei tarvitse lokeroida Kasperin näkövammaa mihinkään. Hän on kaikkea sokean ja heikkonäköisen väliltä - jaksamistasostaan riippuen. Näkö kuitenkaan ei varmasti koskaan tule olemaan hänen pääaistejaan, joten sitä harjoitellaan jaksamisen ja kykenemisen mukaan. Valaistuksellakaan tämän vuoksi ei ole suurta merkitystä, toki hyvä perusvalaistus on tärkeää ja enemmänkin se, ettei kotona ole terävää suoraan silmiin tulevaa valoa.
Näkö ei siis ole tuhoon tuomittu. Ei täysin sokea, mutta näkövammainen. Toiminnallisesti vielä sokea, mutta ehkä sekin isolla harjoitteluponnistuksella sieltä saadaan joskus se potentiaali käyttöön <3
Siskollakin oli mukava kuntoutusjakso. Hän harjoitteli kovasti valkoisen kepin käyttöä (prinsessamekko päällä), pistekirjoituksen kirjoittamista ja lukemista, kosketuskuvien ja -ohjeiden tekemistä, kävi sealifessä, koristeli kynsiä, kävi uimassa. Kouluun viemisiksi oli mukana pistekirjoitusaakkosia ja itse kirjoittama pistekirjoitusviesti sekä lyhyt päiväkirja viikon tekemisistä (ja äitin keksimät tyhmät läksyt, kun läksykirjat oli edellisellä viikolla jääneet vahingossa kouluun).
Tällä viikolla on keskitytty kouluun, kun vikat kouluhommat on saatava tällä viikolla tehtyä ennen harkan alkua. Tällä viikolla on myös aika monta käyntiä kummallakin lapsella. Tänään oltiin tehtailemassa Orthonivalla Kasperille ensimmäisiä dafoja, aiemmin meillä on ollut vain vetoketjuortoosit. Huomenna pitäisi käydä neuvolassa ja ylihuomenna ottamassa mittoja ylävartalon painebodyn tekemistä varten Solous Proteuksella. Ylihuomenna olisi myös oma palaveri aamulla, vähän typyn uintia ja terapiaa. Samaan syssyyn toki alkoi Kasperin puhe- ja fysioterapia joulutauon jälkeen. Eilen oli jo yksi kokous ja koulupalaveri. Perjantaina mennään sitten vielä epilepsiakäynnille neurologille. Mutta kun nämä tästä on pois alta, niin työharjoitteluaikana helpottaa, kun tarkoitus on yrittää keskittyä mahdollisimman paljon harjoittelun suorittamiseen ja jättää kaikki ylimääräiset ei-pakolliset sairaalakäynnit sitten harjoittelun jälkeiselle ajalle.
Viikonloppuna kävimme sairaalassakin, kun Kasperille iski räkätauti. Onneksi tila oli ihan hyvä, vaikka tauti onkin päällä, mutta mitään hoidettavaa ei löytynyt. Avaavia astmalääkkeitä ja spiralla hypertonista keittistä, tarvittaessa imuja ja happea. Onneksi kotihoidolla pärjää pitkälle.
Flunssasta huolimatta meillä voidaan hyvin, ja aika kivalta se tuntuu. On kiva fiilis edetä opinnoissa ja todeta, että itseään ja omaa osaamistaan voi kehittää helposti. Lapsetkin oppivat hurjaa tahtia uusia asioita ja heidän kehittymistään askel askeleelta on ihana seurata.
Ihanaa tiistaita <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti