sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Sydän&munuaismurheita

Tämä viikko on tuonut harvinaisen paljon murhetta tullessaan.

Maanantaina käytiin kardiologilla ja keuhkolääkärillä. Keuhkokäynti meni hyvin ja sen jälkeen suoraan oli sydänpuolen käynti. Sydänpuoli on tähän mennessä munuaistilanteen kanssa ollut oikeastaan se helpoimmasta päästä oleva, jonka kanssa pelkkä seuranta on riittänyt. Sydänultrassa kuitenkin todettiin, että uutta ongelmaa on ilmennyt ja siihen joudutaan luultavasti aloittaa seuraavalla kontrollikerralla lääkitys. Hieman kaikki diagnoosit ja muut selvennykset meni ohi, kun lievä järkytys valtasi mielen, mutta onneksi tilanne oli vielä sen verran hyvä, ettei vielä tarvinnut lääkitystä.

Viikolla oli paljon hommaa. Maanantaina käyntien jälkeen illasta meillä oli lapsimessujen bloggaajatapaaminen, jossa esiteltiin tulevia messuja. Siitä yritän vielä keretä kirjoittamaan, mutta tässä sairaalarytäkässä se on nyt väistämättä jäänyt kiireellisempien asioiden tieltä. Olen kuitenkin näillänäkymin ensi viikonloppuna muutamana päivänä messuilla jos vain meillä kaikki voi suhteellisen hyvin. <3

Keskiviikkona olin Tamrolla sairaala-apteekkarien ja proviisorien koulutuksessa puhumassa lasten lääkehoidosta omaisen näkökulmasta. Oli todella hyvä tapahtuma ja siellä käytiin lukuisia hyviä keskusteluja lääkehoidon nykytilasta ja tulevaisuudesta. Siinä on kyllä aihe, josta ei liikaa puhuta! Puhumassa ollut erikoistuva lääkäri lastenklinikalta puhui myös esimerkiksi lasten kipulääkitsemisestä, joka myös omasta mielestäni on monella tavalla vielä hyvin alkeellista ja siinä olisi ehdottomasti kehitettävää. Ehkä tästä lääkehoidosta kirjoittelen erityisesti vielä lisää joku päivä.

Torstaina illalla touhuilin kouluhommia kotona, kun Kasper oli nukkumaanmenon jälkeen todella levoton sängyssä. Hän ei yleensä itkeskele yöllä, varsinkaan alkuyöstä, joten jotenkin aavistin, että jotain olisi pielessä. Kävin useasti huoneessa, mutta oikein kosketus ja rauhoittelukaan ei rauhoittanut kundia kunnolla. Vähitellen alkoi kuumekin hivuta ylös. Taas nukkumaanmennessä ei ollut tästä mitään viitettä. Koska Kasper oli niin itkuinen, päätin vielä stixata pissan, ja siellä näytti heti leukkarit nousevan. Katetroiminen oli hyvin kivuliasta, joten arvasin, että kyseessä on munuaistulehdus. Annoin kunnolla lääkettä ja ajattelin, että heti aamupäivästä menemme sairaalaan tsekkaukseen.

Yö oli vaikea. Kasper kitisi läpi yön ja itse nukuin huonosti. Ärsytti, että taas piti liuta menoja perua sairaalareissun vuoksi, pojan vointi kuitenkin nyt tärkein. Aamulla ennen kuutta Kasper oli jo niin kovasti kipeä, ettei unia voinut enää jatkaa. Koskettaminen, liikuttaminen ja jopa puhuminen oli liikaa, kundi huusi tuskissaan. Hoitajan kanssa annoimme aamusta reilusti kipulääkettä ja itse pakkasin pikaisesti meille sairaalakamoja - tietäen, että jäämme varmasti sairaalaan. En muista milloin poika olisi ollut niin kipeä. Kun lääkkeet hieman helpottivat, lähdimme ajamaan suoraan sairaalalle päivystykseen.

Päivystyksessä Kasperin vointi oli hetkellisesti hieman parempi kipulääkkeiden vuoksi. Kuume kohosi yli 39 asteeseen. Labrat otettiin aika pian ja jo ensimmäisistä tuloksista näki, ettei nyt ole asiaa kotiin. Leukkarit olivat pissassa yli 5000 ja proteiinia todella paljon. Tulehdusarvot olivat vasta 66. Vähän kaikki arvot antoivat viitteitä siitä, että kukaan ei oikein tiennyt, mikä tilanne oli. Se, että proteiinia oli siellä pissassa, ei todella ollut hyvä juttu. Munuaistulehdus oli ainakin varmaa, mutta muu munuaistilanne oli hyvin epäselvää. Kasperillahan pohjalla on siis tilanne, että toinen munuainen on poissa pelistä ja toinen on vajaalla, mutta sen verran vähän, ettei se ole aiheuttanut oireita/hoidon tarvetta aiemmin, eikä sen ole oletettu noin vain huononevan. Virtsateissä on kuitenkin takaisinvirtausta, jonka vuoksi jos pissa tulehtuu, tulehtuu myös munuaiset. Siihen on kyllä lääkitys, mutta Kasperilla on ollut tulehduksia paljon ja erilaisia lääkekomboja on kokeiltu tähän mennessä tuloksetta, bakteeri vaihtuu muutenkin melkein joka kerta.


Osastolla minille aloitettiin suonensisäinen nesteytys ja aika tuju antibioottihoito. Tulehdusarvot olivat toisen päivän aamuna jo yli 160. Kasperilla oli noussut paino tosi paljon ja turvotusta kertyi elimistöön. Sen lisäksi albumiini-arvot putosivat ja osastolla aloitettiin albumiinikorvaus ja furesis. 

Kaksi päivää on mennyt aika sumussa. Munuaisen menettäminen on yksi pahimmista peloistani. Jos tarve munuaissiirteeseen/dialyysiin tulee, kukaan ei takaa, että poikaa hoidetaan. 

Tällä hetkellä tilanne on se, että tulehdusarvot on olleet yli 200 ja ne on vihdoin kääntynyt hentoiseen laskuun tänä iltana. HUH! Antibioottikombo voisi siis ehkä nyt auttaa? Toivotaan, että aamun labrat olisivat vielä paremmat. Nyt tilannetta hoidetaan Urosepsis-epäilynä, bakteerinäytteistä ei ole vielä tullut tuloksia. Aamulla tulee lisää tietoa munuaistilanteesta. Epäilin jo päivystyksessä, että kyse voisi olla glomerulonefriitistä, koska se voisi olla streptokokki A-bakteerin laukaisema, joka siis meillä oli tuossa muutama viikko sitten. Silloin ei toki voitu tietää tilanteesta kovinkaan paljon. Tänään lääkäri vahvisti, että kyseessä todellakin voisi olla tämä glomerulonefriitti, eli munuaiskerästen tulehdus, mutta mahdollisesti autoimmuunipohjalta. Sen lisäksi siis todellakin se munuaistulehdus. En todellakaan tällä hetkellä tiedä ollenkaan, mitä tämä tulee tulevaisuudessa tarkoittaamaan.

Tasoittuuko munuaistilanne? Laskeeko turvotus lääkkeillä? Pysyykö arvot hyvinä ilman uusia lääkityksiä? Mitä tulevaisuus tuo, lisää murhetta munuaisten kanssa? Niin ilmeisesti.

Tällä viikolla murhetta on ollut sekä sydämestä että munuaisesta. Aika paljon väsyttää. Olen yrittänyt lukea sairaalassa tenttiin ja miettiä sitä, miten saan loput tehtävistä ja pakollisista kouluhommista tehtyä ennen reilun kahden viikon päästä alkavaa viimeistä harjoittelua.


Tänään Kasper jaksoi illasta onneksi olla jo sen verran virkeä, että käytiin vähän hissiajelulla, sitä hän niin kovasti rakastaa. Illasta löytyi suusta myös rakkuloita, jotka nyt hieman huolettavat. Muistaakseni juuri viimekerran munuaistulehduksen jälkimainingeissa Kasperille puhkesi virusherpes koko suun ja nielun alueelle, joten toivotaan, että nyt ei ole siitä kyse.


4 kommenttia:

  1. Oikein paljon voimia sinulle. Luen mielenkiinnolla blogiasi ja ihmettelen miten paljon yksi ihminen jaksaa vaikeuksia kantaa... toiset on vahvoja ja jotkut supervahvoja ilmeisesti.

    VastaaPoista
  2. Melkoista myllytystä on teillä ollut..toivottavasti tasoittuu tilanne pian. Vähän tyhmänpuoleinen kysymys, mutta mikä on normaali leukkareitten arvo virtsassa? Tuli mieleen, kun en osaa suhteuttaa noita Kasperin lukemia mihinkään, kun en ole asiaan perehtynyt.

    VastaaPoista
  3. Voi miten ikävää! Toivon todella voimia teille kaikille! Ja pikku Kasperille paljon hyvää oloa!
    T. Marsa

    VastaaPoista
  4. ❤️��❤️
    Pikaista paranemista suloiselle Kasperille ja voimia äidille ����☀️

    VastaaPoista