keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Terapia-vapaa kesäloma (ainakin melkein?)

Minä miellän, että terapia on "lapsen työtä", raskasta harjoittelua, josta lapsenkin on saatava taukoa. On todistettu niin monen lapsen ja aikuisenkin kohdalla, että tauko terapiasta tekee todella hyvää, kropalle annetaan aikaa totutella oppimaansa ja mieltää asioita itse - ainakin tämä fiilis itselleni on jäänyt. Aina kesätauoilla on tullut jotain uutta taitoa ja joskus joku vanha opittu taito onkin yhtäkkiä kaivautunut takaisin jostain muistin syövereistä. 

Nyt meillä on menossa terapialoma. Kesäkuun lopulla jäi sitten fyssarikin lomalle, muut lopettivat jo vähän aiemmin. Fyssari taitaa palata (luojan kiitos!) takaisin jo ensi viikolla, ja elokuussa taas muutkin terapiat käynnistyvät täydellä tohinalla.

Mitä tapahtuu sitten kesällä, kun terapiat ovat tauolla? Jääkö kaikki ihan unohduksiin?

"Valitettavasti" ei.

Kun lapsella on tarpeeksi paljon ongelmia, on kropasta ja kaikesta muusta huolehdittava ihan ympäri vuoden, huolimatta siitä onko loma-aika vai ei. Venyttelyt ovat Kasperille todella tärkeitä, joten joka päivä venytellään vähintään kerran päivästä riippumatta. Olen yrittänyt antaa hoitajillemme enemmän vastuuta terapioista, koska kaikkea ei jaksa ja ehdi yksinkertaisesti tekemään itse. Silti kroppa on jäykistynyt todella paljon kesäloman aikana, Kasperia on vaikea kantaa välillä sylissä, tuntuu että istumatuolikaan ei oikein aina sovi niin jäykälle kropalle. Ortooseista puhumattakaan.. Monet tuskanhiet on kyllä tullu hikoiltua, että saa jäykät nilkat koukistumaan niin, että kengät menee oikein paikalle (terveisiä vaan fyssarille, että ihana kun tuut takaisin). Ilman päivittäisiä venyttelyitä voin vain kuvitella miten paljon pahempi tilanne olisi.

Kasperilla on haasteita niin monella eri alueella, että jokaista aluetta tulisi aina jotenkin harjoitella. Terapiakäyntien lisäksi (jotka nyt toteutuvat siis kaikki pääosin kotona) teemme harjoitteita itse ja käytämme kotioloissa myös muita terapiametodeja. Minulla on isoja toiveita tulevaisuudelle mm.ratsastusterapialle, koska hevoset ovat niin lähellä omaa sydäntäni. Toivon niin kovasti, että kundi tulisi vielä löytämään sen ilon ja rauhan hevosten kautta, uskon, että se on hyvinkin mahdollista. Tällä hetkellä hän suurinpiirtein vain pelkää hevosia (niinkuin muitakin eläimiä), mutta huutelee "heppaa" välillä. Talli on jonkun verran tuttu ympäristö hänelle jo.

Kotona perus jumppaamisen ja venyttelyn lisäksi mm.seisotamme seisomatelineessä Kasperia, harjoittelemme istumista ja konttaamisasentoa, käytämme ortooseja ja harjoittelemme seisomista tukea vasten, kävelyä kävelytelineellä, teemme pää- ja kasvohierontaa (katso kirjoitukseni täältä), harjoittelemme syömistä erilaisin välinein, imemistä pillillä, eri koostumusten tunnustelua.. Tutustumme erilaisiin apuvälineisiin, harjoittelemme kelaamista pyörätuolilla, vartalon kannattelua pyörätuolissa ja istumassa ollessa... Ja mitähän vielä! Mikään näistä ei siis ole lomalla. Se, mitä kotona teemme, ei voi noin vain katketa. Tai no, myönnän, että suunnattomasti vihaamani seisomateline on ollut pääasiassa makuuhuoneen nurkassa, ja sieltä se on päässyt käyttöön aika satunnaisesti. 

Keitetyn bataatin, porkkanan ja perunan tunnustelua. Ensin liiskataan käsissä, sitten pöytää vasten! Ja no, voihan tätä ehkä hieman maistaakin...

Jääpala on yksi huippuhyvä väline puheterapiassa. Kasper oppii samalla imurefleksiä ja myös nielaisemaan pieniä määriä vettä, jota sulavasta jäästä irtoaa. Kylmä tekee hyvää suulle ja se on mielenkiintoinen ja hauska juttu!

Olen niin monesti miettinyt sitä roolia, joka minulla on kotona.  Mitä kaikkea teen sen lisäksi, että olen äiti. Joskus keskustelimme terapeuttien kanssa siitä, ettei minun kuulu olla itse terapeutti omassa kotonani, mutta silti paineet kaiken harjoittelemiselle ja opittujen taitojen ylläpitämiselle on todella suuri. Suurinta osaa jutuista pitäisi tehdä joko päivittäin, tai ainakin muutamia kertoja viikossa. Kukaan, ei oikeasti kukaan kykene tekemään niitä asioita niin usein, kuin niitä olisi hyvä tehdä. Ei lapsikaan koskaan tule oppimaan uusia asioita, tai ylläpitämään vanhoja taitoja, jos ei anneta rauhaa oppia ja sisäistää oppimaansa.

Välillä olen niin kypsä terapioihin. Miksi se toimintakyky ei vaan voi ylläpitäytyä ihan itse, tekemättä mitään! Miksi lapsen kroppa ei vain voisi olla edes inhimillinen ilman venyttelyitä ja miljoonia harjoitteita, puhe helppoa ja sujuvaa, syöminen normaalia, tai edes jotain sinne päin? Edes sen heinäkuun ajan, kun "koko suomi lomailee"?

Mutta kyllä edistystäkin on tullut! <3 Kasper on taas pidemmän tauon jälkeen noussut enemmän konttausasentoon ja heijaa itseään siitä. Yhtenä aamuna huuteli kovasti että "hyvä poika! ja nauroi". Kundin syöminen on ihan sitä sun tätä, mutta hän on oppinut syömään pieniä suklaamuroja ja rakastaa raksutella niitä hampaiden välissä. Niitä saattaa mennä jopa useampi peräkkäin! Kasper on myös kovasti pyydellyt maistaa kaikenlaista ruokaa, jota me muutkin syömme, tokikaan ei ole yleensä niitä sitten pystynyt tai halunnut nielaista. Suussa pyörittäminenkin on hyvä alku ja se rohkeus, siinä piilee paljon. Moni asia ei sitten ole edennyt oikein mihinkään, mutta uskon, että kaikella on aikansa. Kelaamista ukko on harjoitellut jonkin verran  ja viime rinnekotijaksolta kotiin tullessaan kelasi ensimmäistä kertaa pyöriksellä eteenpäin niin, että päästi kädet oikeasti irti pyörästä. Pyörätuoli on tälläkin hetkellä "vääränlainen", koska Kasper tarvistee jostain syystä nyt niin paljon tukea istumiseen, mutta syksyllä tehdään varmasti sellainen sopivampi tuoli omien mittojen mukaan.

 Myös sosiaalishaptinen kommunikointi on aktiivisessa käytössä kesällä ja siihen haetaankin koko ajan lisää oppia ja yhteisiä sanoja!

 Puheterapeutti tuo mukaan syömiskerroille aina kaikkea kivaa uutta! Tällä kertaa testissä oli riisimurot, keksiä ja erilaisia ruokia.

 Kasvoterapiassa makoillaan lattialla patjan ja Taikofonin päällä, kuunnelaan musiikkia ja hierotaan kasvoja tietyllä tyylillä (lue ylhäältä linkattu postaukseni)

Virallisten terapioiden ohella ollaan käyty uimassa, turpaterapiassa ja terapioitu itseämme musiikilla ja soittamisella. Musiikki, hevoset ja uiminen/vesi yleensökin tulevat varmasti olemaan meille tärkeitä läpi elämän, nyt kun Kasperkin on saatu rakastumaan veteen elementtinä!

 Piano (ja nykyisin huuliharppu) on Kasperin ihan lemppareita, niiden parissa kuluu pitkiä aikoja!

Välillä päästään myös ratsastamaan. Kuva on Huittisista sokeain lasten tukisäätiön heppalomalta.

Uiminen on ihanaa, ja suihku ja sauna (joita Kasper suunnattomasti rakastaa) kruunaa uintielämyksen!

Leikkauksesta toipuminen sujuu hyvin. Vähän on ollut lämpöä, mutta päivystyksessä todettiin, että pikalabrat ovat ok, joten mitään toimenpiteitä ei aiheuttanut. Vointi on nyt ollut hyvä, haavat siistit ja ukko kivuton. Toivotaan, että samalla linjalla pysytään :) 


Pian blogiin tulossa tekstiä myös apuvälineasioista, mitä meiltä löytyy, mitä haluaisimme/tarvitsisimme ja mitä kaikkea me olemme saaneet nyt kesän aikana testata?? Kuva ainakin kertoo paljon, meillä on ollut testissä pyörä (jota emme saa apuvälineenä, lue postaukseni "liian vammainen pyöräilemään" täältä). Apuvälineiden kanssa meinasi sattua myös aika pahasti, onneksi selvisimme kuin onnen kaupalla, tästäkin (ja apuvälineturvallisuudesta...) lisää lähiviikkoina, pysy kuulolla!

Mitä kuuluu teidän kesään / terapialomaan?

2 kommenttia:

  1. No on varmaan uuvuttavaa kun ei voi koskaan vaan "olla" vaan pitää pitää yllä taitoja. Hyvin kuitenkin pärjäätte ja toivottavasti pyörä on jo teidän? Ihana poika ja äiti :)

    VastaaPoista
  2. Ihanaa kuinka jaat elämääsi Kasperin kanssa! Missä käytte fysioterapiassa Kasperin kanssa? :) ja blogi päätyy nyt minunkin lukulistalle! :)

    VastaaPoista